Keskiviikko 27.10.2021 Länsiväylässä oli uutinen Espoota koskevasta lääkäripulasta. Pulaa on tällä hetkellä myös vuorotyötä tekevistä sairaanhoitajista. Lehden jutussa yleislääketieteen erikoislääkäri Sara Häkkinen, jolla on lähes 20 vuoden työkokemus terveyskeskuslääkärinä toimisesta Espoossa, kertoo että Espoon väestömäärä on kasvanut, mutta lääkäreitä ei ole palkattu lisää. Tämä on johtanut siihen, että potilasta hoitaa aina eri lääkäri, eikä niin sanottua oma lääkäri -mallia voida toteuttaa. Pitkäaikaisella hoitosuhteella on kuitenkin tutkittuja vaikutuksia hoidon tehokkuuteen.
Sairastuin itse noin 20-vuotiaana. Selkä ja nivelet oireilivat. Silloisen työnantajani Helsingin kaupungin työterveyshuollon avulla päästiin nopeasti tutkimuksissa alkuun ja yhtä nopeasti lähetteellä erikoissairaanhoitoon. Ennen diagnoosin selviämistä elämä oli pitkään tutkimuksia ja verikokeita. Voin huonosti, olin uupunut ja huonovointinen. Nyt jälkikäteen on helppo tunnistaa nuo oireet sairauteeni kuuluvaksi väsymykseksi. Alkuun silloisessa sisätautien Kirurgisessa sairaalassa oli sama tuttu lääkäri. Parissa vuodessa kaikki muuttui niin, että jokaisella lääkärikäynnillä oli eri lääkäri. Se tarkoitti sitä, että joka kerta oli aloitettava koko elämänkerta alusta asti ja muistettava selittää kaikki mahdolliset yksityiskohdat. Toisinaan väsymys oli niin valtava, että uuden lääkärin näkeminen aiheutti itkukohtauksen pelkästä väsymyksestä: taasko pitää jaksaa selittää kaikki alusta alkaen. Tuntui, ettei kenelläkään ollut kokonaiskäsitystä tilanteestani ja liian paljon oli minun omalla vastuullani huolehtia itsestäni. Nyt vuosia myöhemmin saatuani diagnoosit tule-sairauksista selkärankareuma ja Sjögrenin oireyhtymä, olen oppinut elämään sairauksieni kanssa. Olen kiitollinen siitä, että minua hoidettiin erittäin hyvin erikoissairaanhoidossa, mutta koen silti, että jos olisi mahdollista kävisin mieluummin aina samalla lääkärillä, joka tietäisi tarinani ja historiani.
Rekrytoinnin haasteisiin on monia eri syitä. Palkkaus on yksi tärkeimmistä. Terveydenhuollon henkilökunta on äärimmäisen kovilla henkilöstövajauksen myötä. Eri mediat välittävät meille tällä hetkellä sairaaloiden ja terveyskeskusten työolosuhteista karua kuvaa, mikä varmasti on totta. Terveydenhuollon yksikköjä ei nähdä tavoiteltavina ja houkuttelevina työpaikkoina. Länsiväylän jutussa (Länsiväylä 27.10.2021) haastateltu Sara Häkkinen kertoo, että Espoossa työyhteisöt ovat kivoja ja koulutukseen panostetaan. Mielikuvilla voi olla yllättävän suuria vaikutuksia. Jos terveydenhuollon työyhteisöt ovat mukavia ja niissä panostetaan koulutukseen, siinä on jo merkittäviä positiivisia asioita rekrytoinnin kannalta. Ehkä viestinnässä voisi olla parannetavaa? Negatiivisuuden kehä usein ruokkii itseään. Miksi ei tehtäisi samaa toiseen suuntaan, jos positiivisiakin tekijöitä on tunnistettavissa? Pelkillä positiivisilla asioilla ei toki ratkaista oikeita pulmia ja paikata todellisia puutteita. Mielestäni olisi kuitenkin yhtä tärkeää, samalla kun puhumme haasteita, nähdä ja tuoda näkyväksi myös asiaan liittyvät positiiviset tekijät. Koska mielikuvilla on merkitystä. Positiivinen ruokkii positiivisuutta.
Koronan aikana syntyneen hyvinvointivelan yksi tavoite on purkaa syntyneitä jonoja. Tähän tarvitaan lisää lääkäreitä ja hoitajia. Rekrytoinnin haasteet on tiedostettu. Taloudelliset haasteet ja rajoitukset huomioiden toivoisin silti, että kaikkien haasteiden keskellä olisi joku, joka näkisi ja toisi tietoisuuteemme myös ne asiat, jotka terveydenhuollossa osataan hyvin ja toimivat hyvin. Niin kuin sanoin, se ei ratkaise ongelmia, mutta vaikuttaa mielikuviin. Näin ollen sillä saattaa olla myös vaikutusta tulevaisuudenkin kannalta alalle suuntavien nuorten keskuudessa.
Viime viikolla olin HUSissa Meilahdessa poliklinikalla tähystyksessä. Minua hoidettiin uskomattoman hyvin. Lääkäri ja hoitajat olivat niin lempeitä, rauhallisia ja aidosti huolissaan voinnistani ja kokemastani kivusta. Yksi kolmesta henkilöstä oli sairaanhoitajaopiskelija, joka oli työharjoittelussa. Missään ei näkynyt kiirettä. Uskon, että kiirettä kuitenkin oli, se ei vain näkynyt minulle, koska minua hoitaneet henkilöt olivat todellisia ammattilaisia ja tekivät työnsä upeasti. Tuntui, kuin olisin ollut ainoa potilas koko sairaalassa sillä hetkellä. Niin tärkeäksi itseni tunsin. Olen kiitollinen meidän upeasta suomalaisesti terveydenhuoltojärjestelmästä. Loistava ammattitaito, osaaminen, lempeys, empaattisuus, välittäminen, rauhallisuus, asiakkaan huomioiminen, vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot. Siinä muutama positiivinen huomio lisää vahvuuksista. Mitä vahvuuksia
Linkki Länsiväylän uutiseen: https://www.lansivayla.fi/paikalliset/4343539